Tarinateatteri Foxtrotin esityskausi syksy 2016

TULEVANA SYKSYNÄ MEIDÄT TAPAA VAIN TILAUSESITYKSISSÄ
Sipoossa, Helsingissä, Hämeenlinnassa….

Tilaa meidät kuulolle!

TAPAAMISIIN!

FoxTrOTT

FOXTROTT ESITTÄÄ SYKSYLLÄ 2014: RUNOJA JA TARINOITA TEATTERIMUSEOLLA

FOXTROTT on vuodesta 1994 toiminut tarinateatteriryhmä, jonka missiona on kehittää uusia taiteidenvälisiä sovelluksia esityksiensä toteutustavoissa ja lähtökohdissa. Syksyn 2014 esityssarjassa tutkimisen kohteena ja inspriraationa toimii runo. Esitykset Teatterimuseossa 8.10., 22.10., 5.11., 19.11. ja 3.12. klo 18.

Esityssarja kuljettaa tarinoita dramaturgi Sussa Lavosen uusien runojen ja hänen valitsemiensa 60-luvun lyyrikoiden tekstien herättelemänä. Esitykset ohjaa Päivi Rahmel.

ESITYKSET TEATTERIMUSEOSSA:
Sussa Lavonen tekee jokaiseen esitykseen impulssimateriaaliksi runon tai hän kirjoittaa esityksessä kerrotuista tarinoista sellaisen. Lavoselle tärkeiden runoilijoiden tekstit uivat esitysten sisään vielä tuntemattomin tavoin.

8.10. Sussa Lavonen
22.10. Sussa Lavonen ja Jyri Schreck
5.11. Sussa Lavonen ja Pentti Saarikoski
19.11. Sussa Lavonen ja Tyyne Saastamoinen
3.12. Yhteiset joulutekstit (yleisö voi tuoda mukanaan omia joulutekstejään esityksen dramaturgiseksi pohjaksi)

FOXTROTT on näyttämöllä eri iltoina vaihtelevin kokoonpanoin.

Ryhmän kaikki näyttelijät: Pirre Toikkanen, Sinikka Lumiluoto, Anniina Väisänen, Pia Serkamo, Eero Aho, Joonas Tast, Anu Myllyniemi, Reijo Rautiainen

Muusikot: Tuomas Hannikainen ja Eija Kankaanranta

Esitykset alkavat kello 18 ja kestävät n 80 min

Liput 20 euroa, opiskelijat ja työttömät 10 euroa. Lippuvaraukset Teatterimuseon infosta, puh. 0207 961 670.

Kuva: eAho.

19.11 esityksen loppuruno, jonka Sussa Lavonen kirjoitti esityksessä kerrottujen tarinoiden maisemista:

Isommat voimat
ovat aivan toisia voimia kuin
puskutraktoreita

se on kieli,
joka on löytymässä
kolmessa unen osassa kun
nuotiolla poltetaan
päiväkirjaa ja annetaan
ruusuisten rupien palaa

se on marraskuu
parvekkeella, jonka nimi on:
Berliinin koiperhoset

19.11 esityksen avausrunot:

Ei runo ole sanoja, jos olisi, en osaisi kirjoittaa. Sanat ovat kivinen
aita minun ympärilläni, olen vanki joka vapauttaa aina ja aina itsensä.
Lopullinen alastomuus olisi tieto niin kuin olisin luonut itseni. Ennen
kuin kirjoitin en ollut.

( Tyyne Saastamoinen)

360- astetta

Me aloimme talvehtia
sinä peitit minut, otit takin sisään
vuori oli kiiltävää punaista silkkiä
kuin iltajuhla
nappi napilta me suljimme
maailman ulkopuolellemme
ja yöllä kun heräsimme, huoneen katossa
leijaili parvi koiperhosia
portaat olivat peittyneet lumeen
kasvomme jäätyneet toisiimme kiinni
kätemme toistemme käteen

( Sussa Lavonen)

5.11 esityksen loppuruno, jonka Sussa Lavonen kirjoitti esityksessä esiin tulleista aiheista:

Analyysin oudossa pöydässä istuu
Saarikoski ja Kristeva
ne rakentaa punaisesta tuolista
Volvoa
ja me syödään isän kanssa
lounas loppuun

Me syödään outoja säkeitä
sanoja joita ei enää sido
minä naisena tai
isä miehenä

mä kauheesti yritän siis kiirehtiä
tätä analyysiä

5.11 esityksen avausrunot:

XVI

Olen sen verran vanha että Euripides
ei enää huvita
istuin kiinalaisessa ravintolassa Stenungsundissa
ja työskentelin
Sofokleen kivenhauraita säkeitä
sormella pitkin pöytää
kun Masa ja Sepe paukahtivat sisään
häiritäänkö me teet sä kirjaa
mä teen kirjaa istukaa siihen
ei me haluta häiritä
kirjan kirjoittajaa pitää häiritä
tai siitä tulee huono kirja
Masa sanoi että hän on niin yksinäinen
sä olet muuttanu pois Helsingistä
mutta mun broidi muutti maalta Helsinkiin se ei
viihtyny se ryyppäs joka päivä
aamulla neljältä se lähti leikkaan lihaa
mä kävin tunnistamassa sen patologisella
se oli ajanu päin rekkaa
nättinokkasta porukkaa nää ruotsalaiset
tässä me istutaan
kolme työmiestä Suomesta
älä nyt Saarikoskea työmieheks sano
se osaa kaikkia kieliä ja on kirjailija
turpa kiinni Sepe sano Masa
koska sä viimeks luit kirjan

( Pentti Saarikoski )

2/X1

Olen sen verran raukea että fonttien paikka järjestelmäpuussa
ei enää tuota hedelmää
istuin lautalattiallisessa keittiössä Ullanlinnassa
ja poltin
perimäni tiedollista testamenttiä
savukkeina viimeiseen vetoon
kun äiti ja isä paukahtivat sisään
häiritäänkö me pesetsä rajapyykkiä
mä pesen rajapyykkiä valvokaa siinä
ei me haluta valvoa
rajapyykin pesijää pitää valvoa
tai siitä tulee lapsuuden trauma
Äiti sanoi että hän on niin huolestunut
mä olen niin isäni kaltainen
sä olet äiti niin mustavalkoinen jotta
isä kääntää pian takkinsa ja asettuu turhaan aloilleen
ei käsitejärjestelmä ole normijärjestelmä enkä minäkään osaa
kuin pöllytellä tuhkia pesästä ymmärtämättä mikä on
marxilainen aatejärjestelmä, trotskilaisuus saati se saatanan vasemmistokommunismi
tässä me laiskistutaan
kolme jäsentä perheessä
kunnioita vanhempias ne sano
turpa kiinni mä sanon multa on vielä
pyykit pesemättä

( Sussa Lavonen )

Toisen esityksen avausrunot:
Ofelia

Poimi lumpeet joka ilta,
sitoi seppeleeksi hiuksiin,
katsoi kuuta,

ilta illan jälkeen
poimi syvemmältä.

Jyri Schreck

Kuu

Poimi minut syvemmältä
ilta illan jälkeen
poimi alustetuin suudelmin kuin runo
joka poimii esiin sanat

Poimi minut syvemmältä
ajatus ajatukselta
älä horju vaan
juurruta minut
poimi, poimithan

Poimi minut syvemmältä
aika ajan jälkeen
poimi vielä silloinkin kun
kaikki meissä on jo käännetty

Sussa Lavonen

22.10
Toisen esityksen loppuruno. Runo on syntynyt esityksessä kerrotuista tarinoista:

Arvokkaat takahuoneet
eivät ole niitä joissa
vaihdetaan turkiksia
vaan niitä joissa vaihdetaan
matkalaukkujen uumeniin kätkettyjä
nimilappuja

sellaisia joissa
silkkisen vuorikankaan nurja puoli
käännetään näkyviin-
Historia!

Historia
älä kätke vaan
muistuta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *